Tasapainopilkintä
Puntarien käyttäjiä on ollut jo kauan, viimeaikoina sen suosio kuitenkin näyttää olleen kasvamaan päin. Seuraavassa käsitellään tasapainopilkintää eri puolilta, jotta kaikkia tietoja ei tarvitsisi opetella kantapään kautta.
Eräs seutukunnan kokeneimmista tasapainopilkkijöistä, RSUK:N Antti Nieminen, on suostunut raottamaan tietovakkansa kantta lisätäkseen pilkkimisen suosiota. Kokeilujensa perusteella hän on päätynyt käyttämään vain Nils Master tasapainoja, joten hänen ohjeensa kohdistuvat niihin, vaikka suurin osa tiedoista pätee muillekin tyypeille. A.N -puumerkin jälkeen olevat tiedot ovat hänen kokemuksiaan.
KAIRA Suurin osa käyttää ainoata 100 mm kairaansa kaikkeen pilkintään, mikä sopii ihan hyvin. Kuitenkin 100 mm reikä aiheuttaa melko paljon puntarin tarttumista reiän reunoihin, jolloin kala melkein joka kerta irtoaa.
150 mm kaira on erinomainen tasapainohommissa, sillä siinä pystyy siimasta ohjaamalla välttämään tarttumiset. Esim. UR:n 150 mm kaira on yhtä kevyt kuin 100 mm kairakin, minkä voi kokeilemalla todeta.
VAPA Pystypilkkivavat käyvät tasapainohommiinkin, joskin monen on syytä hieman parantaa niiden toimintoja. Kitkajarru on ehdottomasti oltava, muuten isot kalat pääsevät aina irti ja rahanarvoisen vieheen mukanaan. Useimmat eivät käytä mitään jousia vavan kärjessä, ne vaikeuttavat kalan tarttumista. Kyllä kiinteänkin vavan kärjestä ja siimasta näkee pienetkin tönäisyt. Toiset ovat tottuneet katsomaan pieniä tönäisyjä jousesta, joten siitä vaan, mutta jousen liike on syytä rajoittaa korkeintaan muutamaan mm:iin, jotta siima mahdollisimman äkkiä tapaa kiinteän vavankärjen.
Kelan suhteen on eduksi, jos halkaisija ja välitys ovat suuret.
A.N käyttää säädettävää jousta, säätö lähelle kiinteää vavan kärkeä pilkin painosta riippuen. Vavassa ei ole kitkalaitteita, mutta kiinnittäminen ei tapahdu repäisemällä, jolloin siiman katkeamisia ei tapahdu..
SIIMA Tasapainot uivat sitä paremmin, mitä ohuempi siima on. Toisaalta isokin kala pitäisi saada ylös avannosta. Paras tapa on käyttää markkinoiden vahvimpia siimoja, jolloin molemmat vaatimukset täyttyvät: 0,15 - 0,18 mm lienee paras kokoluokka, jolloin siima kestää vetoa 2-3 kg.
Paras siiman päähän sidottavista hakasista on pieni perhohakanen. Se on melkein yhtä hyvä kuin pelkkä siima löysällä solmulla. Isot hakaset vastustavat puntarin liikettä niin paljon, että uinti häiriintyy. Sama puntari tekee kierroksen aina samaan suuntaan, mikä kiertää nopeasti silmää ja hetken kuluttua myös puntaria. Huono lääke on siiman katkaiseminen. Ihan hyvä konsti on seisomaan nousu käsi ylhäällä, jolloin puntari pyörii takaisinpäin jään pinnassa ja saattaa mennä hieman toiseenkin suuntaan. Hyvä konsti on myös käyttää toiseen suuntaan pyörivää puntaria, mutta se edellyttää koeuittoja, muuten pyörimissuuntaa ei tiedä.
Jatkuvasti on muistettava kokeilla siiman ja solmun kestävyyttä, jotta välttyisi vieheiden menetyksiltä ja saisi välillä vähän kookkaammankin kalan ylös avannosta.
A.N käyttää 0,18 mm siimaa 50 mm:n tasapainolle ja 0,22 mm siimaa 70 mm:n tasapainolle. Tämä on mahdollista isoja Nils Master'eita käytettäessä, koska niiden uinti ei siitä sanottavammin kärsi.
TASAPAINO Markkinoilla on vaikka minkälaisia puntareita ja itse voi tehdä lisää. Kuitenkin kaikennäköisten vehkeitten kokeileminen on virhe, silloin ei ehdi oppia yhteenkään tyyppiin. Näin ollen on syytä valita pari mieleistänsä valmistajaa, joiden vieheitä ainoastaan käyttää. Kyllä naapurin tyyliä matkimallakin saa välillä kalaa, mutta tärkeintä on itse koeuittaa kaikki puntarinsa, jotta todella oppii oikeat nykäisyt, muuten on turha odottaa menestystä. Kovin usein käy niin, että puntari ei ole oikein tasapainotettu eli selkälenkki on väärässä kohdassa. Tämä selviää koeuitossa, mutta myöskin vertaamalla nousukulmaa nuppineulan päässä johonkin hyvin uivaan puntariin. Nuppineulan sijasta voi käyttää ohutta siimaakin.
Samaa puntaria tehdään kolmeakin kokoa ja usein syönti on juuri koosta kiinni.
Todennäköisesti suurin vaikutus on puntarin värillä, sen täytyy jotenkin osua saaliin väreihin. Tummat vedet vaativat tummempia värejä.
Alakoukulla varustetuissa tasapainoissa on huomioitava, että 1haaraisella menettää suurimman osan tärpeistä, 3-haarainen on parempi. Koukun kiinnittämiseen sallitaan ainoastaan 1 lenkki tai hakanen, mitään ketjuja ei saa käyttää. Mormyskan asentaminen tasapainon alle on kielletty. Hakasta käytettäessä sen tulee olla erittäin lyhyt, muuten alakoukku sotkeentuu silmään.
A.N antaa pomminvarman vihjeen aloittelijoille, ja miksei muillekin: Nils Master n:o 5554, 50 mm (keskikoko), maalaa n. 15 mm punainen V-kirjain alapuolelle leuasta peräänpäin aukeavaksi, poista alakoukku ja asenna tilalle pykälää suurempi maalikoukku (3-haarainen), jossa runko kermankeltainen hieman vihertävään vivahtava ja yhdessä koukkuhaarassa on punainen muovinpala, toisessa ruohonvihreä ja kolmas on paljas.. Tällä vieheellä on tullut ahventa ympäri Suomea, kaikista vesistä. Ainoa edellytys on, että osaa tehdä oikeannäköisen nykäyksen, minkä voi ensin avovedessä koettaa. Mikäli löytyy vain pieniä ahvenia, pitää alakoukkuakin pienentää.
MUUTA HUOMIOITAVAA Tasapainolla touhuaminen edellyttää aina sohjokauhaa, jäähileet estävät näkemästä siiman heilahtelut ja pienet töytäisyt. Usein näkyy vain tönäisyjä, mutta kiinni ei jää. Tällöin kokoa tai ehkä paremminkin väriä on syytä vaihtaa, jolloin oikeaan osunut väri palkitaan ahvenilla.
Puhdas avanto ja sen päällä heiluva vapa pelästyttää varmaan joskus kaloja, varsinkin matalassa vedessä. Asiaa auttaa, jos pitää vavan kärkeä avannon reunassa.
A.N ei poista sohjoa avannosta muuta kuin sen verran, että tasapainon saa läpi. Tällöin haittaavia varjoja ei näy. Homma käy näinkin, kun käyttää kookkaita tasapainoja ja kokemus riittää vaikka silmät kiinni pilkkimiseen.
Tasapainoilu aloitetaan yleensä pohjan tuntumasta siitä pikkuhiljaa nostaen. Joskus ahvenen hermot pettävät, kun avannon reunasta päästää puntarin syöksyyn.
Puntarilla on mahdollista saada kaloja alle puolen metrin syvyydestäkin; tällöin avannon reunat kuitenkin rajoittavat liikettä, joten nykäisyjen tulee olla normaalia pienempiä. Varmimmin saa tuntuman kalaan, kun normaalien nykäisyjen jälkeen tekee erittäin pienen nykäisyn.
Kala ottaa harvemmin paikallaan olevaan puntariin, joten siimasta pitää seurata, milloin puntari on palannut ja pysähtynyt, jolloin voi nykäistä uudelleen. Muutaman sekunnin pysähdyksiä kannattaa kokeilla, mikäli puntari ei kiertyneen siiman takia rupea pyörimään.
Puntaria voi hieman heilutella ja ravistella myös paikallaan ja välillä on hyvä pöllytellä sillä pohjaa.
Puntarilla voi kokeilla parven nostamista lähelle avantoa, lyhentämällä jokaisen ylösnoston jälkeen hieman siimaa.
Huonolla syönnillä yleensä kaikkein pienimmillä puntareilla saa ensimmäiset kosketukset kaloihin.
A.N aloittaa pilkkimisen n. 300 mm etäisyydellä pohjasta, siinä tehdään 3-4 rauhallista, pitempää nostoliikettä lähistön ahvenien herättämiseksi. Sitten pilkki pohjaan, pieniä värähtelyjä ja varovainen nosto, sekä lähellä pohjaa pieniä nykäyksiä. Ellei mitään tapahdu, otetaan sama uudelleen, korkeintaan kuitenkin 4 kertaa, jonka jälkeen vaihdetaan avantoa. Yleensäkään ei ole syytä toistaa samoja liikkeitä montaa kertaa, vaihtelu pitää ahvenien mielenkiinnon yllä.
Suurin osa ahvenista on kiinni alakoukussa, jolloin tärppi nostaa tasapainoa ylöspäin ja siima löystyy. Tällöin edellytetään nopeaa tartuttamista, mutta ei repäisyä. Alapuolelta tapahtuva otti tarkoittaa myös sitä, että pienillä 3-haaraisilla ei saa kalaa tarttumaan, sillä itse pilkki estää koukun menemistä tarpeeksi syvälle suuhun.
Noston on rauhallisemman alun jälkeen oltava nopeahko ja tasainen, mutta lähellä avantoa on sopivasti hiljennettävä, jotta tasapaino ei tartu reunoihin, vaan putkahtaa sulavasti avantoon. Harjoitusvinkkinä on ostaa 70 mm tasapaino ja piikkiä 3" reiässä.
Tasapainolla on taipumus välillä jäädä pohjaan kiinni, lähinnä vanhoihin verkkoihin, risuihin ja kasveihin. Tätä varten täytyy olla mukana irroituspaino, joka siimaa pitkin lasketaan alas. Paino on kiinnitetty vahvaan naruun ja niitä on monennäköisiä. Yksi tehokkaimmista lienee pienehkö sakkeli, johon on juotettu vahva 3-haarakoukku, sillä nostelee pohjasta melkein mitä vain.
Kunhan tasapaino on hyvin uiva, on sen väri sen jälkeen ratkaisevassa asemassa ja sen valinta riippuu niin monesta tekijästä, että vain kokemus auttaa.
Huonolla syönnillä tuntuu usein siltä, että vain määrätty viehe kelpaa, paremmalla syönnillä kelpaa laajempikin valikoima.
Kunhan yllä mainitunkin tekstin omaksuu ja hieman harjoittelee asiaa, nousee ahventa aina välillä oikeinkin hyvin.
Jaakko Kallio